Alkuperäinen suunnitelmamme oli katsoa jokin äkkilähtö Kööpenhaminaan, tai oikeastaan mihin vaan, mutta taloudelliset syyt pakottivat lykkäämään ulkomaanmatkailua. Remontista ja palkkojen byrokraattisesta viivästymisestä johtuen rahatilanne oli punaisella. Onneksi Veturi muistaa köyhiä matkailijoita ja Syyssäästö tuli hätiin. Kahdellakympillä siis Kuopioon, edullinen guest house –majoitus aseman vierestä, ja seuraavana päivänä takaisin etelään. Miksi juuri Kuopio? No tuntuu että sielläpäin ei olla käyty, se oli riittävän kaukana jotta tuntuu matkailulta ja pitkät junamatkat ovat kivoja. Siksi juuri Kuopio.

Matka-aamuna heräsimme luvattoman aikaisin ja reissasimme lähijunalla Tikkurilaan. Siellä oli odoteltavaa sen verran että sain ostettua aamulatten. Onneksi kahvilat asemilla ovat auki jo seitsemältä! Sitten alkoi pidempi junamatka, Pendolinolla Tampereen kautta Kuopioon. Valitsimme sen yhteyden (vaikka onkin vähän hitaampi) koska toinen aamutarjouslähtö olisi ollut vielä aikaisemmin.

 

Aamukankeudesta johtuen matka tuntui menevän nopeasti, vaikka sain kirjoitettua kirjeitä ja tehtyä käsitöitä. Viiden tunnin matka hurahti aivan liian nopeasti!

 

Ennen majoituspaikkaamme menoa (olimme Kuopiossa liian aikaisin) kiertelimme kaupungilla, kävimme mm. kahdessa lankakaupassa ja lounaalla Intro –nimisessä ravintolassa. Pitihän sitä samalla ottaa kuohuviinilasilliset miniloman kunniaksi! Riemu nousi kattoon kun kävin automaatilla tarkistamassa oliko palkka tullut, ja olihan se, peräti kahdesta työstä. En muistanut aikaa, jolloin tilillä olisi ollut nelinumeroista summaa! Ennen majoittumista ostimme ainakin kortteja ja illaksi viiniä. Kävimme myös postissa, jossa oli todella ystävällinen henkilökunta. Tuli törsättyä rahaa sekä paketin lähettämiseen salaiselle neuleystävälleni että postimerkkeihin, joista osa oli kalliimpia Kuopio-erikoismerkkejä. Kunnon turistien tavoin lähettelimme tuttavillemme postikortteja reissustamme.

 

Majapaikka oli listattu hotelliksi, mutta osoittautuikin guest house –majoitukseksi. Meillä oli siis huone tavallisesta kerrostalokolmiosta, ja keittiö ja wc/suihkutilat oli jaettu kahden muun huoneen asukkaiden kanssa. Tässä muutamia kuvia majapaikastamme.

 

Majoittumisen jälkeen ehdimme vielä muutamalle kirpparille. Ensin vuorossa oli CityPörssi, joka jo ulkoa kertoi panostuksesta ja kutsui sisälle.

 

Kirppari oli todella kauniisti sisustettu, pieniin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota, joten kiertely oli miellyttävää.

 

Ostin itselleni paikallisen käsityöläisen tekemät hopealusikkakorvikset.

 

Seuraava kirppis oli nimeltään Sesonkitori.

 

Ostin hauskan pienen kasvin (salamakuva korostaa punaisia lehtiruoteja liikaa) ja puolisoni osti Aarikan tarjottimen (kuva myöhemmin iltapalakuvana).

 

Kiertelimme ainakin Carlsonin kenkäosastolla ja sisustustavaroista ostimme lisää kortteja. Illalliselle päädyimme meksikolaiseen ravintola Panzaan. Tilasimme talon viiniä, joka osoittautui 69Eyes viiniksi. Heti piti lähettää kuva pullosta espanjalaiselle ystävälleni, joka pitää suomalaisista bändeistä. Tulen muuten tapaamaan hänet Tampereella kahden viikon päästä! Ehkä menemme etsimään sitä viiniä jostain. :)

Tässä muutamia kuvia Panzasta.

 

 

 

Söin lammasta punaviinissä. Se oli todella hyvää, tosin vähän liian mausteista makuuni. Kun tajusin etsiä annoksessa siinä hämärässä chilirenkaat pois niin johan helpotti!

 

Olimme aikaisen aamuherätyksen hyydyttäminä niin väsyneitä että päätimme jatkaa iltaa majapaikassamme. Olihan siellä viinikin odottamassa jääkaapissa. Kävelymatka ravintolasta juna-asemalle oli täynnä hauskoja sattumuksia. Ensimmäisenä vastaan tuli pinkki possu. 69-viinin värittämin silmin se oli huvittava ja piti tietenkin kuvata. Niin paljon ei oltu sentään juotu että olisi kehdattu ratsastaa sillä!

Seuraavana silmiin osui virasto, joka mainosti olevansa T  - ja elinkei oimisto. Keskellä valomainosta vilkkui näyttävästi NOT.

 

Puijo oli yksi miettimistämme turistipaikoista, mutta kun kaupungissakin oli niin paljon nähtävää ja koettavaa niin emme ehtineet Puijolle asti. Sitä paitsi olimme molemmat joskus muinoin käyneet siellä.

 

Rautatieasema oli hellyttävän vanhanaikainen. Tuollaista fonttia käytettiin joskus Helsingissäkin linja-autoasemalla. Päätimme seuraavana päivänä etsiä pari geokätköä aseman läheisyydestä.

 

Illalla oli luvassa lattiapiknik: roseviiniä ja rahkaa/vanukasta uudelta tarjottimelta tarjoiltuna.

 

Seuraavan päivän aloitimme museolla. Aamulla pakkasimme tavaramme ja jätimme hyvästit majapaikallemme. Olimme saaneet yöksi naapureitakin kahteen muuhun huoneeseen, mutta eipä heitä juuri näkynyt/kuulunut.

 

Aamupalaa söimme aseman ravintolassa, jätimme tavaramme kahvilan huomaan ja suuntasimme Kuopion Korttelimuseoon. Se oli todella suloinen tuttavuus: näyttelyihin, viihtyisyyteen ja monipuolisuuteen oli todella panostettu, oli ilo vierailla niin kivasti hoidetussa museossa. Taloja oli kauniisti ylläpidetty, autenttisesti sisustettu ja tekstit olivat kattavia ja kiinnostavia. Museokäynti ei ollut pelkkää katselua ja lukemista, vaan kuvia oli laitettu eri tavoin esille, oli kurkistusluukkuja ja puhelunyhdistämistä keskusneitiä leikkien. Lapsillekin oli 50-luvun keinuhevonen, jota sai käyttää.

 

 

Ennen lounasta suuntasimme kahvila Kaneliin. Pienessä, jopa ahtaassa mutta tunnelmallisessa kahvilassa oli sisustus täynnä vanhoja, pääosin ruskeita esineitä. Rauhallinen tunnelma siis.

 

Matkalla lounaalle kävimme kiertelemässä kauppahallissa. Mukaan tarttui leipomotuotteita sekä patavahti.

 

Lounasta söimme jossain kauppakeskustunnelin japanilaisen ravintolan buffetissa. Siitä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. :D

 

Jälkiruoalle suuntasimme muumikahvilaan, joka ei ollutkaan niin täynnä muumikrääsää ja aasialaisia kuin olin odottanut. Paikka oli ihan tyylikkäästi sisustettu, ja jakamamme omena-kanelipannukakku oli maukasta!

 

Loppuajan ennen iltapäiväjunaamme käppäilimme ympäriinsä, menimme käymään satamassa ja naureskelimme torin roskapöntöille. Kävimme kangaskaupassa, jossa oltiin myymässä meille ”rikkoota, palarikkoota”; onneksi palalaarissa luki palatrikoot. Askartelukaupassa nuori mies neuvoi asiakasta: ”sitte vaa käätön jäläkeen pessee käet”. Kyllä oli lupsakan kuuloinen kieli tällä reissulla, ihanko ulkomailla oltais oltu! Ennen junan lähtöä etsiskelimme vielä niitä kätköjä, ja yhden löysimmekin aseman läheisyydestä.

 

Paljon sitä ehtii pienessäkin ajassa kun pitää mielen avoinna ja ihmettelevät lasit päässä. Kotimaanmatkailu on kyllä ihan aliarvostettua!