Tämän postauksen jälkeen on luvassa matkakertomus pikareissustamme Kuopioon (ainiin, en ole Mwanzastakaan vielä laittanut mitään!). Mutta ensin vanhempia asioita.

 

Parina viime kuukautena olen lukenut harmillisen vähän. Ei ole ollut matkoja, joilla lukea ja Afrikassakin tuli luettua ihan vain muutamia sivuja; iltaisin olin niin väsynyt että silmät alkoivat painua kiinni jo kirjaa avatessa. Jotain sentään olen kesän lopulla ja syksyllä lukenut. Huomasin etten ole useita kirjoja kirjannut tänne, ja jokunen on saattanut jäädä kirjaamatta paperilistaankin.

 

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

Tästä kirjasta minulla ei jostain syystä ole kuvaa. Tarina oli kaunis kertomus kolmen somalialaisen naisen elämien kietoutumisesta toisiinsa. Tarinaa seurataan vuorotellen kolmen hahmon näkökulmasta ja välillä vihjataan että joku toinen päähenkilöistä kohtaa toisen tai sivumennen näkyy jossain. Lopulta näiden naisten kohtalot kohtaavat kun he yrittävät pakoon kaaoksesta isoäitinä, äitinä ja tyttärenä esiintyen.

 

35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla

Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Palestiinan raakaa historiaa valottaa Jeninin aamut, jonka kauheuksia on välillä jopa vaikea lukea. Silmiäavaava teos jossa veljekset päätyvät sodan eri puolille, kukaan ei ole siellä missä haluaisi tai paikassa, jonka tuntisi kodikseen, eikä kenellekään hyvälle tyypille käy hyvin. Tästäkään teoksesta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa.

 

45. Kirja, joka pelottaa sinua

Stephen King: Under the Dome

Heinäkuussa luin Stephen Kingin kirjan Under the Dome –kirjan. Alkuun lukeminen todella tökki. Ensimmäisen kolmenkymmenen sivun aikana oli kuollut jo 30 henkilöä ja lisää oli tiedossa. En ole aiemmin lukenut trillereitä, ehkä juuri siitä syystä että ne oikeasti pelottavat. Nyt oli kuitenkin sellaiseen tartuttava. Lukuisat henkilöhahmot sekoittivat päätä ja vähän väliä piti vilkuilla teoksen alkusivuilla ollutta henkilölistausta että kukas tämä olikaan. Kuitenkin kun pääsi pidemmälle kirjassa, se veti mukaansa. Tarina on pelottava kuvaus siitä, kuinka vääristynyt maailma on hätätilanteessa: ne, joille ei valtaa tulisi missään nimessä suoda, valtaavat heikompien mielen ja hallitsevat diktaattorin varmuudella. Kuvun alle jäänyt pikkukaupunki on kuin akvaario, josta happi loppuu vähitellen ja kaikki kuolevat, kuin pieleen mennyt kokeilu. Kingin kieli on mahtavan vivahteikasta, englantia parhaimmillaan. Jopa minun piti englannin kielen ammattilaisiin lukeutuvana välillä pohtia joidenkin sanojen tarkkaa merkitystä. En kyllä silti taida lukea trillereitä enää vaikka mahtava teos olikin.

 

30. Sarjakuva-albumi tai –romaani

Carl Barks: Donald Duck ”Lost in the Andes”

Ihanan nostalgisia ja tuttuja tarinoita tällä kertaa alkuperäiskielellä luettuna.

 

50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Kreetta Onkeli: Beige

Kirjasta ei oikein jäänyt paljoa mieleen. Kerronta oli sellaista runollisella tavalla hajanaista, joten ehkä olisi pitänyt keskittyä lukemaansa paremmin tai jopa lukea kirja uudestaan.  Kirjan päähenkilö on muuttanut Helsinkiin aloittaakseen uuden elämän, hän työskentelee kirjastossa. Kuitenkin hänen päänsisäiset kuvitelmansa ja todellisuus eivät kohtaa. Hän joutuu pettymään kun kaupunkielämä ei sittenkään ollut sitä glamouria kuin oli kuvitellut; ehkä jopa päinvastoin, kaupungissa on yhä enemmän yksinäinen ihmisten keskellä.

 

17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta

Riina Katajavuori: Wenla Männistö

Hassua sinänsä, luin tämän kirjan ennen kuin luin Seitsemän Veljestä. Kirjassa on nerokkaasti yhdistetty tuttu klassikko nykyajan Helsingin Kumpulaan. Välillä oli dialogia hankala seurata että kuka nyt sanoo mitäkin, ja veljekset menivät minulla jatkuvasti sekaisin. Hahmojen uskottavuus kärsi välillä, kun pohti että voiko teinityttö todella ajatella noin. Kuitenkin tarinassa oli melko onnellinen loppu ja lukukokemus oli miellyttävä.

 

21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Koulussa piti lukea mutta enpä lukenut, en muista miten onnistuin siitä luistamaan. Kuuntelin tämän äänikirjana puuhaillessani muuta ja alkuun vanha kieli ja tarinan poukkoilevuus oli tylsiä, mutta kun jyvälle pääsi niin aloin hekottelemaan kohtauksille. Muun muassa veljekset koirineen vihaisten sonnien (vai olivatko mullikoita) ympäröiminä isolla kivellä oli hauskasti kerrottu. Kyllähän tämä teos on aiheesta klassikko!

 

2. Kirja, josta on tehty elokuva

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Kirjan lukeminen ajoittui pitkälle aikavälille, ja välillä tarina ehti jo hukkua päästäni. Vianne ja hänen tyttärensä muuttavat pieneen ranskalaiskylään ja perustavat suklaapuodin paikallisen pastorin kauhistukseksi. Vianne ja suklaapuoti päätyvät parantamaan monien jumiutuneiden kyläläisten elämää viisauksillaan tai vain kuuntelu- ja ymmärrystaidollaan. Onhan tämä aika suloinen kirja, jossa vähitellen paljastuu lisää likaisia salaisuuksia kyläläisistä ja heidän yhteisestä historiastaan. Luulisin nähneeni tämän leffana, mutta en ole aivan varma. Elokuvassa on kuitenkin hankala päästä näin syvälle henkilöhahmoihin eikä ehdi havaita kaikkia vivahteita.

 

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin

Arne Nevanlinna: Heta

Tämä on mukaansatempaava ja hellyttävä tarina piikatytöstä, joka sattuu osaamaan ajatustenluvun taidon. Tällä pienellä yksityiskohdalla on saatu mukaan muidenkin henkilöiden kuin päähenkilön ajatuksia, vaikkakin ne suodattuvat päähenkilön kerronnan kautta. Viihdyttävä lukukokemus, josta tulee hyvälle mielelle Hetan herttaisuudesta.

 

3. Vuonna 2015 julkaistu kirja

Sateenkaaren alla – tarinoita perheistä

Ihanan erilaisia tapoja hankkia sateenkaariperhe! Suosittelen kaikille tietämättömille tätä kirjaa.

 

Nyt on menossa äänikirjana Johanna Sinisalon Enkelten verta.

 

Samaan postaukseen haluan vielä sisällyttää kädentaito-osion.

 

Kesällä jossain vaiheessa sain tehtyä muutamat alushousut ja pieniä perhosia ommellen. Ajattelin niitä laittaa esimerkiksi hiuspinneihin mutta se on vielä jäänyt.

 

 

Parvekkeelta on korjattu satoa, ainakin yrttejä (minttu, basilika, persilja) sekä tomaatteja ja rucolaa. Elokuu oli vielä tosi lämmin ja kaikki kasvit olivat parvekkeella. Vasta lokakuun puolivälissä taisin siirtää niitä sisätiloihin

 

Paprikat ovat olleet tosi pieniä, en tiedä kuuluuko sen lajikkeen ollakin noin pientä. Kuitenkin pari tainta on tehnyt paprikoitakin, tuollaisia miniversioita. Yhdessä paprikakasvissa on keltainen paprika! Kuvassa se on tosin vielä vihreä.

 

Viime vuoden kevään työsuhteen päätteeksi sain kukan, joka eleli parvekkeella koko kesän vaikka kukat kuihtuivat. Nyt siitä on tullut hauska huonekasvi kun se on kasvattanut varsia pidemmäksi.

 

Tomaatit sisätiloissa.

 

Kolmessa emalipadassa on nyt sisällä kasveja. Takimmainen vehreä on niin sanottu mysteerikasvi, jonka siis arvelen olevan passionhedelmä. Siinä on viisi erillistä kasvia, ja niillä on melko paksut tukevat varret. Kuitenkin kasvi kehittää lonkeroita, joilla se köynnöksenä kiipeilee. Pöydällä on kaksi munakoisoa, jotka ostin keväällä Virosta. Ne tekivät jossain vaiheessa kukkiakin mutta sitten eivät viihtyneetkään. Nyt sisällä toinen niistä yrittää uudelleen kukkia. Tuolilla olevassa padassa on mangoldia, sitäkin on tosin nyhdetty syötäväksi. Lattialla oleva neljäs pata on täynnä pitkänhuiskeita olkikukkia. Niitä olen ottanut muutamia talteen maljakkoon - käteviä leikkokukkia kun eivät tarvitse vettä eivätkä kuihdu!

 

Vielä lähempi kuva munakoisosta.

 

Malagasta toin (varmaan tosi laillisesti) mukanani yhden palon jonkun puun siemeniä. Kylvin ne multaan elokuun alussa ja niistä oikeasti iti jotain! Ehkä salaisuutena oli noin vuorokauden liotus ennen kylvämistä. Tässä siis kahdessa ruukussa ”malagakasvi”, joista varmaan kehittyy hauskoja huonekasveja ajan myötä. Täytyykin niitä erottaa kohta omiin ruukkuihinsa. Takimmaisessa kolmesta on nektariininsiemen, mutta ne taitavat olla niin jalostettuja etteivät idä. Toin Afrikasta myös kahta erilaista maasta löytynyttä siementä, jotka pitäisi pistää multaan. Samoin sain viime viikonloppuna ruotsintuliaisina yhden ruusunmarjan, sitäkin voisi yrittää kasvattaa. :)

Nyt on kovin pinnassa (ainakin naamakirjan perusteella) mindfulness-väritys. Hankin elokuun lopulla oman värityskirjan ja toistaiseksi olen saanut kolme ja puoli kuvaa valmiiksi. Sitä mukaa kun ne valmistuvat, lähettelen niitä muun muassa kirjekavereilleni. Tässä kaksi ensimmäistä kuvattuna, perhonen ja lintu. Seuraavaksi valmistui merihevoset ja nyt on meneillään elefantti.

 

Viimeisenä listaan kädentaitoihin remontoinnin. Olen ollut mukana remppaamassa kaksiota, jossa lähes kaikki seinät ja ovet ja karmit maalattiin. Kyllä se vaan on tyydyttävää nähdä oman työnsä tulokset välittömästi! Tässä kaksi kuvaa ovista ennen ja yksi kuva jälkeen. Ehkä seuraavassa kodissa tulee sitten remontoitua enemmänkin, niistä projekteista sitten voi laittaa paljon kuvia!

 

Ehkäpä siinä oli harrastuksista pitkästä aikaa vähän syvällisemmin. Seuraavaksi ajattelin kirjoitella sen matkakertomuksen. Täytyy varmaan naputella se huomenna tai sunnuntaina, koska mitä pidempi aika kuluu sitä enemmän asiat aina unohtuu. Viikolla ei kuitenkaan ole aikaa blogata!