No huhhuh, selkeästi on ollut kiireinen kesä kun on jäänyt blogikin vähän hunningolle. Juuri ja juuri olen ehtinyt SNY-kierroksen asiat päivitellä, mutta että mitä oikeasti kuuluu?

Olen tässä syksyn mittaan pohtinut, onko oikeasti kiva olla näin kiireinen, nytkin kun miettii viikkoaikatauluani, se on todella täynnä kaikkea: maanantaisin töiden jälkeen BodyPump, sitten esperantonkurssi, joten kotiin pääsee iltaseitsemän aikaan. Tiistaisin töiden jälkeen BodyCombat, mutta kotona olen viiden aikaan, vaikka useimmiten sattuu joku partiohomma juuri tiistaille, joten silloin menee myöhempään. Keskiviikkoisin olen töiden jälkeen käynyt uimassa ja syömässä, sitten swahilinkurssi 18:40-20:10, pitkä päivä siis. Torstaisin ja perjantaisin on sentään vähän vähemmän hommia töiden jälkeen. Viikonloput ovat menneet joko kokonaan partioon liittyvissä tapahtumissa tai sitten täysin vastakohtana kotona kököttämiseen ja viinin litkimiseen. Kun muut istuvat lauantai-iltaa kavereiden kanssa, minä istun yksin kotona pelaamassa tietokoneella. Toisaalta se on ehkä juuri se mitä kaipasinkin, ehdin kavereita näkemään jo eilen!

Viime viikot tuntuvat olleen minulle erittäin pohdiskelevia. Elämäntilanne, maailman politiikka, aitoavioliittohörhöjen näkemykset, ajankäyttö, onnellisuus, elämän sisältö ja ammattiliittoetiikka ovat mietityttäneet. Ei mitään kevyitä aiheita. Kuitenkin uskon onnistuneeni kohtuullisesti luovimaan tässä poukkoilevien ajatusten suossa ja palaamaan arkeen Afrikan-reissun jälkeen. Reissun jälkeen olin muutaman viikon maassa: mikään ei innostanut, normielämä tuntui tasapaksulta, elämyksettömältä ja värittömältä. Ehkä se oli liikunnasta innostuminen joka nosti minut sieltä tahmeiden ajatusten kierrosta. Nyt kun on jo kuukauden jaksanut painaa sillä 4 h tehokasta liikuntaa liikunnan vuoksi viikossa, niin ehkä onnistuisi karistamaan ne muutamat ärsyttävät kilot. Sitten tuntisin oloni paremmaksi ja jaksavammaksi. :)

Facebook on myös mietityttänyt. Tai se kuva, jonka naamakirja antaa ihmisistä. Uskon, että minusta saa Facebookin perusteella melko virheellisen kuvan. Vaikutan menevältä, itsevarmalta ja imelän onnelliselta. Ehkä pohjimmiltaan olenkin onnellinen, toisaalta viime aikojen mullistukset ovat muokanneet myös minäkuvaani. Ehkä perusarki ei ihan riitäkään? Afrikan jälkeen tuntuu, ettei Eurooppa enää riitä; Eurooppa on jo nähty. Olen käynyt yli 20:ssä Euroopan maassa. Nyt olisi päästävä pidemmälle. Seuraavaksi tähtään ilman muuta Etelä-Amerikkaan, se on vielä kokematta. Toisaalta ahdistaa ajatus turistimatkasta jonnekin, siinä ei varmasti saa samanlaista kosketusta paikalliseen kulttuuriin kuin mitä koimme Tansaniassa kun oppainamme olivat paikalliset opiskelijat ja pääsimme tutustumaan muun muassa kouluihin, vanhainkotiin sekä orpokotiin. Emme olleet turisteja. Kamalat paineet sitten kokea jonkun maan paikallinen kulttuuri jotenkin muuten kuin turistina. Entä jos tulee kohdelluksi turistina? Inhoan esimerkiksi tinkimistä. Monissa maissa etenkin turisteja huijataan maksamaan huomattavasti suurempia summia kuin paikalliset.

Läheinen ystäväni on nyt vaihto-opiskelijana Ghanassa. Ehdin tavata häntä oman Afrikan-reissuni ja hänen lähtönsä välissä, oli ihana jutella ja jakaa kokemuksia, vaikka nähtiinkin vain pikaisesti, käveltiin hetkinen. Minnan kokemuksia Ghanasta voi lukea täältä: http://sosionomighanassa.blogspot.fi/

Toisaalta kertooko tämä blogi sen enempää elämästäni... Itsesuojeluvaisto estää kirjoittelemasta täysin julkiseen blogiin mitä sattuu. Joskus nuorempana (kun blogeja ei vielä ollut) kirjoittelin ahkerasti nettipäiväkirjaa. Ne ovat vieläkin olemassa Diarylandissa, tosin salasanan takana. :) Silloin uskoin vielä anonymiteettiin. Nyt jo työn takia suojelee omaa yksityiselämäänsä. Ehkä blogissa on kuitenkin enemmän kuin nimen alla Facebookissa.

Sian Chandelier soi "party girls never get hurt", merkityksellinen biisi, viime keväältä herättää voimakkaita muistoja.

Vaan tulipas hajanaisia ajatuksia näin Malagasta roudatun Rioja-viinin siivittämänä. Varmaan henkilökohtaisin postaus ikinä. :) Onneksi blogin lukijoina on joko oikeasti läheisiä ihmisiä (joille olen antanut osoitten), täysin randomeita tyyppejä tai sitten kirjekavereita, jotka eivät suomea kuitenkaan ymmärrä. Ja googlekääntäjähän on tunnetusti hanurista, osoitan sen opiskelijoilleni joka ikinen kerta kun koulussa teemme jotain tietokoneilla!

Mutta nyt niihin kirjeisiin!

 

Heinäkuun kirjeet (12 kpl)

Giota 4.7. (2.7.)

 

Kristiina 9.7. (1.7.)

 

Stephanie 9.7. (29.6.)

 

Annilda 14.7. (29.6.) lähetetty 23.7. (+Tartu Ülikool –postikortti)

 

Michaela 23.7 (8.7.) (+jamboreepostikortti)

 

Giselle 27.7. (6.7.)

 

Lyn 28.7. (10-18.7)

 

Nsia 29.7. (+ valmistujaiskuva)

 

Audrey 29.7. (10-18.7) (+ baltic jamboree –kortti)

 

Franccesca 29.7. (+ kesäsuomikortti)

 

Sarka 30.7. (10-18.7) (+ kesäsuomikortti)

 

Giota 31.7. (23.7.) (+ Finland is the best –printout, + kesäsuomikortti)

 

 

Elokuun kirjeet (9 kpl)

 

Hürrem 1.8. (10-18.7) (+ jamboreekortti + laskettelureissu Messilään –kuva)

 

Tuula 5.8. (29.7.)

 

Ravyn 8.8. (10-18.7) + jamboreekortti + teetä

 

Crystal 12.8. (29.7) + 2 teetä + dumletikkari + muumitikkari

 

Michaela 17.8. (7.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 7.9.)

 

Lyn 19.8. (6.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 31.8.)

 

Carina 20.8. (4.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 31.8.)

 

Eeva-Liisa 27.8. (13.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 31.8.)

 

Outi 31.8. (10.8.) + hibiscus-tee

 

 

Syyskuun kirjeet (11 kpl)

 

Jasmine 6.9. (19.8.) + paketti tansanialaista teetä

 

Paulina 7.9. (14.8.) + hibiscus-tee

 

Thiphaine 8.9. (10.8.)

 

Kristiina 12.9. (10.8.)

 

Susann 17.9. (19.8.)

 

Lyda 20.9. (17.8.) (+ hibiscus-tee ja afrikkakortti)

 

Frida 22.9. (17.8.) (+ hibiscus-tee ja afrikkakortti)

 

Lyn 23.9. (9.9.)

 

Outi 24.9. (10.9)

 

Ravyn 27.9. (9.9.) (+ hibiscus-tee ja afrikkakortti)

 

Hürrem 28.9. (2.9.) (+ lintu-värityskuva + hibiscus-tee + tansaniakortti?)

 

Now playing: Ed Sheeran : I See Fire (hobitin tunnari, kaunis kappale!)