Nykyisin tuntuu etten enää jaksa kokopäivätyöläisenä panostaa ruoanlaittoon, ja silti keittiö on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Viikonloppuna tulee usein tehtyä todella iso satsi jotain ruokaa, jota voin sitten syödä koko alkuviikon lounaina töissä. Säästöä sekin (kuka nyt maksaisi sellaisia summia tavallisesta kouluruoasta?) kun työpaikalla ruokailu on melko tyyristä. Tässä muutamia syksyn mittaan syntyneitä ruokaideoita.
Kokeilin tehdä fenkolipastaa, kun fenkoli jostain syystä aineksena kiehtoi, ja söimme kerran Boulevard Social –ravintolassa jotain todella hyvää fenkolijuttua. Kuitenkin oli todettava etten pidä fenkolista. Ja myöhemmin tajusin myöskin miksi: sen maku muistuttaa lakritsia, ja siitä en tykkää.
Yksi meidän pienen perheen lemppareista on ruoka nimeltään jalfrezi-kasviscurry. Tosin olemme aina tehneet ruoan tikka masala –kastikkeesta kun jalfrezia ei ole ollut saatavilla (taitaa olla lähinnä Pirkka-tuotteena, ja sitäkin vain isoissa k-ketjun kaupoissa). Nyt tehtiin kerrankin ruoka oikeista aineksista, mutta se oli makuuni hitusen liian tulista. Siirtynemme takaisin tikka masalaan! Ruoka on tosi helppo tehdä: kuullota kukkakaaleja, lisää kastike ja hauduta joku 10 min. Lisää kikherneet (ota liemi talteen vegaanimarenkia varten. ;) ) ja halutessasi kermaa. Tarjoa riisin, turkkilaisen jugurtin ja mangochutneyn (myöskin Pirkka-tuote) kanssa. Päälle sopii erinomaisesti paljon korianteria, mutta sen voi jättää poiskin. Korianteri tuntuu olevan sellainen, joka jakaa mielipiteet niihin, jotka siitä pitävät ja niihin, jotka sitä inhoavat ja väittävät saippuanmakuiseksi. Minä kyllä pidän tuoreesta korianterista!
Kikherneiden liemestä tosiaan saa tehtyä vegaanista marenkia. Meillä oli tietenkin pakko kokeilla tuota kun kerran tuli kikherneitä käytettyä muuhun ruokaan. Kyllä siitä vissiin ihan marenkia tuli, vaikka piti sitä paistaa joku kolme tuntia!
Puutarhaharrastus on vähitellen hiipunut talviteloille, ja olen kärrännyt kuihtuneita kasveja roskiin. Joskus lokakuussa kylvin muutaman Afrikasta tuodun siemenen ruukkuun mutta olisi pitänyt odottaa kevättä jotta niillä riittäisi valoa.
Olin myöskin kastellut niitä liikaa siihen nähden että ne ovat hyvin kuivasta paikasta kotoisin. Nyt erottelin jokaisen pikkutaimen omaan ruukkuunsa, ja toivon että ne siitä vielä virkistyvät ja luovat meille mielenkiintoisia huonekasveja.
Aiemmin mainitsemani Malagasta tuodut ovat sentään pärjäilleet mukavasti pimeydestä huolimatta. Niitä taimia on neljä ja ne ovat kaikki vajaa 10-senttisiä.
Lähikaupasta tarttui tarjouksessa mukaani pinkki joulutähti, tai ”prinsettia” se mainosti olevansa. Niin kuin prinsessajoulutähti. :D Se oli niin hauskan värinen niin tarjosin sille kodin. Tuossa se viihdyttää minua printterin vieressä.
Yhdet alushousut on jälleen tullut tehtailtua, näitä on niin hauska tehdä kivoista kankaista! Tämäkin on käytetty Marimekon paita, mistä syntyi sopivasti pöksyt.
Pari kirjaa olen saanut luettua, ja vaikka lukuhaasteesta tuleekin puuttumaan joku 20 kirjaa niin ajattelin silti että voisin jatkaa haastetta ensi vuoden puolelle, yrittää saada vaikka kesään mennessä loputkin kirjat luettua. Tällä hetkellä luen merkittävän kirjallisuuspalkinnon saajaa: Toni Morrison: Minun kansani minun rakkaani (alkup. Beloved).
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
”Pitkään” voi olla suhteellinen käsite. Olen kirjannut tämän kirjan luettavien listaani sen ilmestyessä 2013, joten eiköhän sitä silloin ole harkinnut lukevansa jo pitkään. :) Kirja kertoo Iranin islamilaisen vallankumouksen ajoista usean henkilön ja perheen kautta. Osaan tarinoista löytyy päätös mutta jotain tuntui jäävä roikkumaan ilmaan. Kuitenkin teos imaisi mukaansa ja oli lukukokemuksena havahduttava.
29. Kirja, jossa on taikuutta
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Ihan mielenkiintoinen luettava. Kuuntelin tämän äänikirjana aika lyhyessä ajassa. Teos hyppii päähenkilön tarinan ja hänen kuolleen poikansa blogitekstien välillä. Taikuus löytyy kirjasta siinä että päähenkilö päätyy jonnekin rinnakkaismaailmaan ladon seinässä olevan aukon kautta, jonka näkee vain jos on kuollut kuningatarmehiläinen mukanaan.
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista
Louise Erdrich: Pyöreä talo
Olen lukenut Erdrichin tuotantoa aiemminkin, ne on taidokkaasti kirjoitettuja ja todentuntuisia kuvauksia amerikanintiaanien menneisyydestä sekä nykyisyydestä. Tässä kirjassa oli peräti dekkarimainen juoni kun alussa 13-vuotiaan päähenkilön äiti raiskataan ja sitten selvitellään kuka on syyllinen. Tarinan kertojana on nyt jo aikuinen, joka kertoo 13-vuotiaana kokemistaan asioista. Kaunis mutta karu tarina, eikä väkivallaltakaan säästytä.
Nyt jäljellä lukuhaasteessa on 19 kirjaa. Se tarkoittaa sitä, että olen tänä vuonna onnistunut lukemaan jo 31 kirjaa, mikä on minulle aika paljon! Kiva haaste kaiken kaikkiaan, on kyllä saanut lukemaan sellaista, mihin ei muuten olisi tarttunut, ja näköjään myös lisännyt kaunokirjallisuuden lukemistani!
Ja koska yleensä pitää loppuun laittaa kissakuvia, niin tällä kertaa Peikko telmimässä lelunsa kanssa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.