Pitkästä aikaa nuotiontuoksu täyttää asunnon. Vietin suurimman osan viikonloppua partioretkellä ja nautin nuotiolla loimutetusta lohesta, vesilintujen soidinmenoista, luonnon rauhasta ja leppoisasta seurasta.
Vesilinnuista erityisesti mieleen jäivät höhlät sorsat, jotka syystä tai toisesta hakeutuivat puihin tai muualle epäluonnolliseen paikkaan istumaan. Kyllä oli erikoinen näkö kun sorsa yritti tasapainoilla männyn oksalla! Valitettavasti ei ollut kameraa saatavilla, muuten ei varmasti kukaan usko. Onnistuin kuitenkin nappaamaan kuvan sorsasta sillan kaiteella. Yövyimme siis saaressa, jonne johti pieni silta.
Karkkien grillauksen...
... kokkailun...
...ja karttojen tutkimisen...
...lomassa sain hieman omaakin aikaa kun tehtäväni oli vahdata seuraavan yöpymispaikan vapautumista. Tarkoitus oli vallata paikka heti, kun pitkälle iltapäivään nukkuva nuorimies olisi poistunut.
Luin Anja Snellmanin romaania Pääoma. Sain kirjan melkein loppuun. Romaania tulisi lukea pidempiä rupeamia jotta siitä hahmottaisi juonen kulkua paremmin. Nyt teos tuntuu hieman irrallisilla ajatuksilla täytetyltä tajunnanvirralta.
Yöpymispaikan vapautumisvahtina kerkesin kuljeskella kuvailemassa luontoa. Tässä muutaia otoksia.
Loppuun (kuten usein muulloinkin) täytyy liittää kissakuvia. Viime yön oli makuupussini parvekkeella tuulettumassa, ja ennen kuin ehdin sitä pakata, olivat kissat jo vallanneet sängyllä olevan pehmeän makuupaikan itselleen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.