Joulukuun paketista paljastui liukuvärjättyä katian sukkalankaa (kaunista!) ja Arnen ja Carloksen joulupallokirja. Olin aiemmin selaillut jotain kyseisten herrojen kirjaa, ja tässäpä siis haastetta ensi jouluksi, silloin kaikille lahjaksi neulottu joulupallo. ;) Lisäksi paketista löytyy päättelyneuloja, teippiä, kynä, joulukortti, kirje, teetä sekä suklaata. Jälleen aivan ihan paketti, olet onnistunut hyvin yllättämään minua syksyn mittaan, salainen ystäväni!

Paketteja minulle on lähetellyt http://tiiamarian.vuodatus.net/ blogin kirjoittaja. Kiitoksia kovasti ja mukavaa joulunaikaa!

Toiseksi kuvaksi tähän postaukseen halusin laittaa kuvan meidän tämän vuoden joulukorttisaldosta, joka tosin saattaa vielä kasvaa tänään. Joulukortit on teipattu oveen. Lähdemme tänään tiistaina jouluviettoon sukulaisille ja palaamme vasta lähes viikon kuluttua kaupunkiin. Joten oikein rattoisaa joulua kaikille!

Sitten niihin random kuviin syksyn varrelta. Tässä on viimeisin teippitilaukseni. Tilasin kuusi washi-teippiä Etsyn kautta, ja ne maksoivat noin 20e. Teippien hamstraus on vähän karannut lapasesta, eivätkä ne enää mahdu siihen rasiaan, joka tuli alun perin määriteltyä teippien maksimitilavuudeksi. Mutta kivoja asioita on kiva hamstrata!

Leon edustusposeeraus.

Itsenäisyyspäivän iltaa vietettiin naapureiden kanssa viinejä maistellen. Itsenäisyyspäivän vastaanottoa varten oli tietenkin bingo linnan tapahtumiin liittyen. Tulin toiseksi! :P

Itsenäisyyspäivän kisakatsomon tarjoiluihin kuului juustoja, keksejä, hedelmiä, hilloja, ja lisäksi tein pastasalaatin (josta kuva on kotona kamerassa, ehkä jossain vaiheessa laitan siitäkin ohjetta/kuvaa). Osallistujia kerhohuoneella järjestettyyn tapahtumaan oli peräti 15, ihan kivasti!

Viini- ja juusto-ostokset kuvassa. Tämän vuoden Beaujolais nouveau oli vähän pettymys. Hypetyksestä innostuneina odotimme jotain erityistä mielenräjäyttävää makuelämystä mutta ihan peruspunaviiniltä se minusta maistui. :D

Olimme noin viikko sitten erään partiokisan palkintojenjaossa, ja olimme päättäneet että mikäli sijoitumme viiden parhaan joukkoon, on sitä tietenkin juhlistettava kuohuvalla. Tulimme peräti toisiksi! Päädyimme sitten Santa Fe:hen ja samalla tuli syötyä burrito kun oli nälkä. Tämä siis kasvisburrito.

Viime viikko töissä oli myös hiukan leppoisampi kun pidin paljon suullisia kokeita ryhmilleni. Sitä edelliseltä viikolta on tämä kuva, kun opiskelijat pelaavat monopolia ja minä neulon. Kaikesta sitä mulle maksetaankin!

Sama neulomus eli Little Women (Dropsin ohje) tällä kertaa junassa kuvattuna.

Tänä syksynä on tullut tehtyä suolaisia piirakoita erityisen paljon. Juuri viime viikonlopun pikkujouluihinkin leivoin peräti pellillisen suppilovahveropiirakkaa. Söin sitä äsken tässä aamupalaksi. Kuvassa on kuitenkin jokin aiempi tuotos: vuohenputki-fetapiirakka.

Hedelmiä tulee syötyä liian vähän, ja joku päivä huomasin että niitä oli tullut hankittua paljon mutta uhkasivat pilaantua. Siispä äkkiä hedelmäsalaatti kokoon! Salaatissa oli pomeloa, ananaskirsikoita, kiiviä sekä persimonia.

Pari viikkoa sitten saimme puolisoni kanssa kutsun Viron suurlähetystöön alumni-illalliselle. Oli todella myrskyisä maanantai-ilta. Tutunnäköinen arkkitehtuuri paljasti oikean rakennuksen. Paljon samanlaisia taloja löytyy Tartosta.

Ruokaa ja juomaa oli tarjolla paljon!

Yksi marraskuun lopun projekteista oli väsätä joulukalenteri. Tulipahan käytettyä teippejä! Luukusta löytyy aina vihje, missä kalenteritavara sijaitsee, ja sieltä löytyy sekä herkkuja, pieniä esineitä että aineettomia lahjoja (mm. eilinen Porvoon-reissu oli kolmannentoista luukun antia).

Kaikissa piilotetuissa esineissä/kirjekuorissa on tietenkin kyseisen päivän numero. Nämä puiset joulukalenterinumerot löytyivät Suomenojan kierrätyskeskuksesta.

Joku sunnuntai-ilta ajelin Tikkurilaan itsekseni hengailemaan ja ajattelemaan. Kävin samalla hankkimassa yllämainittuun joulukalenteriin tavaroita. Piipahdin Chicosissa syömässä salaatin ja jälkiruoaksi key lime pie:n.

Tässä lähikuvaa eräästä todella nopeasti valmistuneesta käsityöstä. Lankana on Novita jokea ja mallikin taisi olla Novitan huovutetut lapaset. Vielä pitäisi lapaset muovittaa ja tyrkätä pesukoneeseen. Mutta meidän kotipesukone ei tee hyvää huovutusjälkeä, joten täytynee pestä ne jossain muualla.

Näköjään kuvat menee käänteisessä järjestyksessä, eli ajassa taaksepäin. Tämä kuva on otettu Oulunkylän lankamaailmasta, jonta ostoksista postasinkin jo aiemmin kuvan.

Muutamana päivänä syksyllä olen innostunut pianonsoitosta. Silloin nappasin kuvan tavoitteesta, tämän kappaleen haluan joskus oppia soittamaan. Se on The Piano -elokuvan tunnusmusiikki.

Olimme naapureiden kanssa yhden yön Tallinnan-reissulla reilu kuukausi sitten. Tämä lohiannos on ravintolasta, joka oli meille uusi tuttavuus. Nimi on Boheem ja se sijaitsi muistaakseni Väike Vene -kadulla ihan siinä kukkakioskiportin lähellä.

Sisätilakuva samasta paikasta.

Illalla söimme jo tutuksi tulleessa Must Puudelissa, joka ei kyllä tunnelman tai ruoankaan osalta koskaan petä!

Laivamatkat kului rattoisasti uuden, Tampereen kädentaitomessuilta ostetun värikirjan parissa.

Ystäväni järjesti halloweenjuhlissaan kurpitsankaiverruskilpailun. Tässä kaikki neljä kilpailutyötä. :)

Kävimme yhtenä perjantaina Tampereen kädentaitomessuilla. Muutama muukin oli eksynyt paikalle, mutta perjantaina ei ollut ollenkaan niin järkyttävää tungosta kun olen muista blogeista lukenut olleen lauantaina ja sunnuntaina. Olihan siellä perjantainakin paljon porukkaa mutta siellä mahtui kulkemaan ja shoppailemaan ihan hyvin. Tämä bussijono on poispäin mennessä, piti pari messubussillista jonottaa. Loput kuvat ovatkin sitten messutunnelmia. Kumma kyllä en ostanut messuilta yhtään lankaa, vaan värityskirjan, avainnauhan, kortteja ja muuta askartelutavaraa (mm. korupiikkejä) sekä jotain naposteltavaa.

Kokeilin tehdä fenkolipastaa, kun fenkoli jostain syystä aineksena kiehtoi, ja söimme kerran Boulevard Social –ravintolassa jotain todella hyvää fenkolijuttua. Kuitenkin oli todettava etten pidä fenkolista. Ja myöhemmin tajusin myöskin miksi: sen maku muistuttaa lakritsia, ja siitä en tykkää.

Yksi meidän pienen perheen lemppareista on ruoka nimeltään jalfrezi-kasviscurry. Tosin olemme aina tehneet ruoan tikka masala –kastikkeesta kun jalfrezia ei ole ollut saatavilla (taitaa olla lähinnä Pirkka-tuotteena, ja sitäkin vain isoissa k-ketjun kaupoissa). Nyt tehtiin kerrankin ruoka oikeista aineksista, mutta se oli makuuni hitusen liian tulista. Siirtynemme takaisin tikka masalaan! Ruoka on tosi helppo tehdä: kuullota kukkakaaleja, lisää kastike ja hauduta joku 10 min. Lisää kikherneet (ota liemi talteen vegaanimarenkia varten. ;) ) ja halutessasi kermaa. Tarjoa riisin, turkkilaisen jugurtin ja mangochutneyn (myöskin Pirkka-tuote) kanssa. Päälle sopii erinomaisesti paljon korianteria, mutta sen voi jättää poiskin. Korianteri tuntuu olevan sellainen, joka jakaa mielipiteet niihin, jotka siitä pitävät ja niihin, jotka sitä inhoavat ja väittävät saippuanmakuiseksi. Minä kyllä pidän tuoreesta korianterista!

Kikherneiden liemestä tosiaan saa tehtyä vegaanista marenkia. Meillä oli tietenkin pakko kokeilla tuota kun kerran tuli kikherneitä käytettyä muuhun ruokaan. Kyllä siitä vissiin ihan marenkia tuli, vaikka piti sitä paistaa joku kolme tuntia!

Puutarhaharrastus on vähitellen hiipunut talviteloille, ja olen kärrännyt kuihtuneita kasveja roskiin. Joskus lokakuussa kylvin muutaman Afrikasta tuodun siemenen ruukkuun mutta olisi pitänyt odottaa kevättä jotta niillä riittäisi valoa.

Olin myöskin kastellut niitä liikaa siihen nähden että ne ovat hyvin kuivasta paikasta kotoisin. Nyt erottelin jokaisen pikkutaimen omaan ruukkuunsa, ja toivon että ne siitä vielä virkistyvät ja luovat meille mielenkiintoisia huonekasveja.

Aiemmin mainitsemani Malagasta tuodut ovat sentään pärjäilleet mukavasti pimeydestä huolimatta. Niitä taimia on neljä ja ne ovat kaikki vajaa 10-senttisiä.

Lähikaupasta tarttui tarjouksessa mukaani pinkki joulutähti, tai ”prinsettia” se mainosti olevansa. Niin kuin prinsessajoulutähti. :D Se oli niin hauskan värinen niin tarjosin sille kodin. Tuossa se viihdyttää minua printterin vieressä.

Yhdet alushousut on jälleen tullut tehtailtua, näitä on niin hauska tehdä kivoista kankaista! Tämäkin on käytetty Marimekon paita, mistä syntyi sopivasti pöksyt.

Pari kirjaa olen saanut luettua, ja vaikka lukuhaasteesta tuleekin puuttumaan joku 20 kirjaa niin ajattelin silti että voisin jatkaa haastetta ensi vuoden puolelle, yrittää saada vaikka kesään mennessä loputkin kirjat luettua. Tällä hetkellä luen merkittävän kirjallisuuspalkinnon saajaa: Toni Morrison: Minun kansani minun rakkaani (alkup. Beloved).

15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset

”Pitkään” voi olla suhteellinen käsite. Olen kirjannut tämän kirjan luettavien listaani sen ilmestyessä 2013, joten eiköhän sitä silloin ole harkinnut lukevansa jo pitkään. :) Kirja kertoo Iranin islamilaisen vallankumouksen ajoista usean henkilön ja perheen kautta. Osaan tarinoista löytyy päätös mutta jotain tuntui jäävä roikkumaan ilmaan. Kuitenkin teos imaisi mukaansa ja oli lukukokemuksena havahduttava.

29. Kirja, jossa on taikuutta

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Ihan mielenkiintoinen luettava. Kuuntelin tämän äänikirjana aika lyhyessä ajassa. Teos hyppii päähenkilön tarinan ja hänen kuolleen poikansa blogitekstien välillä. Taikuus löytyy kirjasta siinä että päähenkilö päätyy jonnekin rinnakkaismaailmaan ladon seinässä olevan aukon kautta, jonka näkee vain jos on kuollut kuningatarmehiläinen mukanaan.

46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista

Louise Erdrich: Pyöreä talo

Olen lukenut Erdrichin tuotantoa aiemminkin, ne on taidokkaasti kirjoitettuja ja todentuntuisia kuvauksia amerikanintiaanien menneisyydestä sekä nykyisyydestä. Tässä kirjassa oli peräti dekkarimainen juoni kun alussa 13-vuotiaan päähenkilön äiti raiskataan ja sitten selvitellään kuka on syyllinen. Tarinan kertojana on nyt jo aikuinen, joka kertoo 13-vuotiaana kokemistaan asioista. Kaunis mutta karu tarina, eikä väkivallaltakaan säästytä.

Nyt jäljellä lukuhaasteessa on 19 kirjaa. Se tarkoittaa sitä, että olen tänä vuonna onnistunut lukemaan jo 31 kirjaa, mikä on minulle aika paljon! Kiva haaste kaiken kaikkiaan, on kyllä saanut lukemaan sellaista, mihin ei muuten olisi tarttunut, ja näköjään myös lisännyt kaunokirjallisuuden lukemistani!

Ja koska yleensä pitää loppuun laittaa kissakuvia, niin tällä kertaa Peikko telmimässä lelunsa kanssa.

Lisäksi mukaan lähti uutena tuttavuutena 30% nokkosta sisältävää lankaa (lapasiin?) sekä veikeänkirjavaa bambuista tiskirättilankaa

Lisäksi kaupasta sai kaupanpäällisiksi jotain äärimmäisen muovista kolme kerää. Ehkä pistetään kiertoon. :)

Huomasin kuvanneeni joskus monta viikkoa sitten kaikki keskeneräiset käsityöt, joita taisi siinä vaiheessa olla alle kymmenen. En kuitenkaan ollut saanut niitä blogiin asti. Nyt on siis aika korjata tämä moka ja listata tänne keskeneräiset käsityöt (joita on myös viimeisten parin viikon aikana aloitettu useita uusia).

Ehkä yksi kauimmin kesken olleista ovat Gardener –sukat. Niiden ongelmana oli se, että ensimmäisestä sukasta tuli aivan liian tiukka. Nyt olen aloittanut toisen sukan sitten löysempänä, mutta en ole vielä edes kantapäähän edennyt. Tuo kuvio on kyllä sen verran mahtava, että aion saada toisen sukan valmiiksi, purkaa ensimmäisen, ja neuloa kolmannen löysemmäksi. Huomaan kyllä kehittyneeni neulojana, sillä toisen sukan kärkialoitus on jo paljon parempi, eikä jäänyt ommeltavaa reikääkään kuten ensimmäisessä sukassa!

Toiset sukat, jotka on kesken on Hovineidot, jotka edistyvät hitaasti mutta varmasti aina silloin tällöin. Ehkä tällä hetkellä prosessia hidastaa se, että unohdin palmikkopuikkoni Tampereelle, ja se palautunee jossain vaiheessa viimeistään tammikuussa. Olen sillä välin käyttänyt toista, hieman paksumpaa KnitPro:n puista palmikkopuikkoa, mutta se ei tunnu tuohon hommaan yhtä hyvältä.

Kolmannet ja uudemmat sukat on Little Women; Dropsin malli. Nämä syntyvät Fabelista, jota sain salaiselta ystävältä kevään kierroksella. Dropsin ohje on kyllä hauska: esim. kantalappua aloitettaessa oli ohjeessa kohta: ”Lisää merkkilanka.” Siis häh, mihin? Mihin tahansa? Joku toinenkin härö kohta oli ohjeessa joten ehkä ihan aloittelijana ei lähtisi tällä ohjeella neulomaan. Nyt tarttisi ohjeiden kääntäjille vähän tilannetajua!

Pitkään kesken ovat olleet myös vauvansukat, jotka ahkeroin kyllä keskeneräisyyskuvan jälkeen valmiiksi. Nämä ovat jo tutuksi tulleella mallilla: Lacy Rib Baby socks (löytynee räveltämöstä).

Uusin sukkaprojekti on torstaina noutamastani salaisesta paketista paljastuneesta Trekking –sukkalangasta iskälle perussukat. Ne ovat edenneet jo melkein kantapäähän asti! Ihanan nopeata on neuloa pelkkää sileää.

Vauvanvaatteita on muitakin kesken. Tämä villatakki oli tarkoitus saada valmiiksi jo helmikuussa syntyneelle serkunpojalle, mutta se hitusen myöhästyi. Enää pitäisi kappaleet kiinnitää toisiinsa. Kyllä sitäkin on jo vähän aloitettu mutta sitten ompelussa käytetty lanka loppui kesken.

Itselleni olen ollut neulomassa ohuita lyhyitä villahousuja keväällä saamastani Fabelista. Niissä olen päässyt jo toiseen lahkeeseen asti!

Huiveja tuntuu tulevan aina liikaa. Tällä hetkelläkin on kesken muutama.

Harunin ongelma on se, etten yksinkertaisesti ymmärtänyt seuraavaa kaaviota. Siispä aloin seuraamaan sanallisia ohjeita, mikä on todella tuskallista, sekoan laskuissani jatkuvasti. Kuten kuvasta näkyy, piirtelen ohjeeseen sitten merkintöjäni että mitä on tehty jo. Ehkä siis etenee, tosin hitaasti. Kuvassa koko huivi näyttää kyllä niin epäselvältä sykeröltä että voiko tuosta mitään järkevää syntyä :D

Toinen pitkä projekti on ollut jo vuonna 2013 ollut mysteerihuiviprojekti. Tein muistaakseni kolmannen kaavion puoliväliin mutta sitten tyssäsi tekeminen helmien syöttämiseen. Nyt taitaa olla se pikkuruinen virkkuukoukkukin jossain kadoksissa niin ei tätä huivia voisikaan jatkaa mikäli haluaa edelleen laittaa helmiä. Kolmoskaavion jälkeen tulee vissiin vielä neljäs ja viideskin kaavio!

Kolmas keskeneräinen huivi on Marjamets. En edes muista, miksi se on kesken… Ehkä ohjetta oli hankala tulkita. Pitääkin tutkia asiaa.

Parit keskeneräiset lapaset löytyy. Vanhimmat on Kotka-malli jostain perinnekäsityökirjasta. Näiden ongelma on (kuten mulla yleensä) kirjoneuleen tiukkuus, eli sopinevat lapsen käsiin. Lankana taitaa olla liilana ikivanhaa lanettia sekä valkoisena jotain hjerte sockia.

Parit muutkin keskeneräiset lapaset löytyy... Peruslapasia ilman ohjetta. Milloinkohan nämäkin on aloitettu… God only knows!

Ainiin se hamekin! Tämä Novitan ohje ’poikittain neulottu hame’ on ollut todella pitkään puikoilla. Se on Schachenmayrin merinovillalankaa. Se on vaan liian mekaanista neulottavaa, ja niin ohutta että siinä menee ikuisuus! Mutta on siinäkin potentiaalia tulla valmiiksi joku päivä!

Ehkä viimein on listattu kaikki muut keskeneräiset käsityöt paitsi tänään aloittamani huovutettavat lapaset Novitan Joki-langasta. Sain toisen jo lähes valmiiksi (peukalo puuttuu), niin ne on nopeat tehdä. Kuten näkyy, on monissa projekteissa jotain pieniä ongelmia, joista pitäisi vaan päästä yli ja keskittyä johonkin neuleeseen ehkä vähän pitkäjänteisemmin. Toisaalta on kiva kun on monta työtä kesken niin voi fiiliksen mukaan valita neulottavaa!

Mutta on jotain muutakin kuin vauvansukat valmiina. Tein ystäväporukalle heijastimia tuossa yksi ilta, ja niitä valmistuikin sitten kerralla monta. Onneksi oli valmiina huovutettuja kappaleita, niin käsin sitten ompelin niihin heijastinta molemmin puolin ja samalla kiinnitin pienen koruriipuksen jokaiseen. Tapaamisessamme jokainen sai sitten valita itselleen mieluisan heijastimen. :)

Viime aikoina on ollut paljon puhetta turvapaikanhakijoista, ja olen osallistumassa tempaukseen, jossa neulotaan sukkia turvapaikanhakijoille. Keräilin laatikoista jo aiemmin valmistuneita ja lisäsin mukaan nuo yllämainitut vauvansukat, niin sain viidet sukat kasaan. Onhan tässäkin jo jotain! Askartelin mukaan kortit, joissa toivotetaan tervetulleeksi Suomeen sekä kotimaisella että kansainvälisellä kielellä ja kerrotaan, kuka sukat on tehnyt.

Paketista löytyi kirjeen lisäksi: Trekking XXL -sukkalankaa, kaksi kerää Hjerte Sockin mustaa sukkalankaa, suloinen värityskirja (olin tätä itse asiassa jo katsellut kaupassa, onneksi en ostanut, joten ihan nappiin tämä lahja!), rooibos-teetä, omenantuoksuisia tuikkuja, 2,75 metallipuikot (hyvä olla ohuet metalliset jos tekee jotain "vääntävää" juttua niin ei uskalla puisia käyttää), kissa-magneettikirjanmerkki sekä inspiraatio-suklaata, jolla on kyllä osuva nimi, kun paketti kyllä toi mukanaan inspiraatiota roppakaupalla. Ehkä tästä lähtee ne joululahjatkin vähitellen syntymään! Aivan uskomattoman ihana paketti jälleen kerran, kiitos salainen ystäväni!

Lokakuussa ehdin kirjoitella hyvin paljon kirjeitä. Edelleen oli kiinniotettavaa elokuisen Tansanianmatkan takia. Niin, siitä on edelleen kuvat laittamatta... Hupsis! Enivei, lokakuussa tuli kirjoitettua peräti 14 kirjettä. Sehän on kutakuinkin kirje joka toinen päivä. :) Nyt postin ongelmallisen työtilanteen takia olen ollut ilman postia jo kolmatta viikkoa. Se on yllättävän turhauttavaa olla saamatta postia kun siihen on tottunut että pari kertaa viikossa eteisen lattialla odottaa jotain henkilökohtaista, juuri minulle osoitettua persoonallista postia. Viimeksi sain kirjeen 11 päivää sitten, ja siihenkin olen jo ehtinyt vastata. Eli ei yhtään kirjettä vastattavana. :/ Tänään sentään tuli aamulehti, jonka kolaukseen heräsin jostain syystä. Ehkä lehdettömyyteen ehti jo tottua, ja sitten kun lehti yhtäkkiä tuleekin, siihen herää aamuyöllä. Tänään tuli jopa iltapäiväpostia, mutta vain Kirkko ja kaupunki sekä tylsä tiedotekirje asuntoyhtiöasioista. Toivon että lakkoilevat postin työntekijät saavat pian haluamansa ja voivat palata töihin, sillä huomaan olevani yllättävän riippuvainen heidän työpanoksestaan! Postilaitosta tulee tuettuakin paljon, 100€:lla ostamani postimerkkilaatikko on melkein kulunut tämän vuoden aikana. Lisäksi tietenkin lasketaan kaikki kivat postimerkit, joita olen ostanut laatikon lisäksi. Puhumattakaan kirjeharrastuksen muista kuluista: kirjepapereihin, tarroihin, koristeteippeihin jne. kuluneet varat. Silti koen, että se on halpa tapa matkustella, saada ulkomaisia ystäviä, kokea maailmaa toisen silmin ja ennen kaikkea laajentaa omaa maailmankatsomusta. Ilmiselvästi olen koukussa kirjeenvaihtoon!

Tulipas pitkät sepustukset. :P Nyt siis niihin kirjeisiin... Suluissa jälleen kirjeen saapumispäivä.

Gisellelle Espanjaan 1.10 (11.9.)

Francesccalle Saksaan 3.10 (21.9.)

Jasminelle 4.10. (16.9.) (näköjään ei tullut kuvattua)

Michaelalle Ruotsiin 4.10. (16.9.)

Ronalle Filippiineille 7.10.

Sarkalle Tsekkeihin 8.10. (25.9.)

Stephanielle Yhdysvaltoihin 8.10. (21.9.)

Annildalle Etelä-Afrikkaan 13.10. (25.9.)

Eeva-Liisalle 14.10. (28.9.)

Lynille Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 15.10. (8.10) (hehe, miten se maan virallinen nimi oikein taipuu?!)

Paulinalle Puolaan 15.10. (7.10)

Thiphainelle Ranskaan 20.10 (12.10)

Kristiinalle Saksaan 29.10. (8.10) (on näköjään unohtunut kuvata)

Audreylle Belgiaan 31.10. (21.10.)

Matka-aamuna heräsimme luvattoman aikaisin ja reissasimme lähijunalla Tikkurilaan. Siellä oli odoteltavaa sen verran että sain ostettua aamulatten. Onneksi kahvilat asemilla ovat auki jo seitsemältä! Sitten alkoi pidempi junamatka, Pendolinolla Tampereen kautta Kuopioon. Valitsimme sen yhteyden (vaikka onkin vähän hitaampi) koska toinen aamutarjouslähtö olisi ollut vielä aikaisemmin.

Aamukankeudesta johtuen matka tuntui menevän nopeasti, vaikka sain kirjoitettua kirjeitä ja tehtyä käsitöitä. Viiden tunnin matka hurahti aivan liian nopeasti!

Ennen majoituspaikkaamme menoa (olimme Kuopiossa liian aikaisin) kiertelimme kaupungilla, kävimme mm. kahdessa lankakaupassa ja lounaalla Intro –nimisessä ravintolassa. Pitihän sitä samalla ottaa kuohuviinilasilliset miniloman kunniaksi! Riemu nousi kattoon kun kävin automaatilla tarkistamassa oliko palkka tullut, ja olihan se, peräti kahdesta työstä. En muistanut aikaa, jolloin tilillä olisi ollut nelinumeroista summaa! Ennen majoittumista ostimme ainakin kortteja ja illaksi viiniä. Kävimme myös postissa, jossa oli todella ystävällinen henkilökunta. Tuli törsättyä rahaa sekä paketin lähettämiseen salaiselle neuleystävälleni että postimerkkeihin, joista osa oli kalliimpia Kuopio-erikoismerkkejä. Kunnon turistien tavoin lähettelimme tuttavillemme postikortteja reissustamme.

Majapaikka oli listattu hotelliksi, mutta osoittautuikin guest house –majoitukseksi. Meillä oli siis huone tavallisesta kerrostalokolmiosta, ja keittiö ja wc/suihkutilat oli jaettu kahden muun huoneen asukkaiden kanssa. Tässä muutamia kuvia majapaikastamme.

Majoittumisen jälkeen ehdimme vielä muutamalle kirpparille. Ensin vuorossa oli CityPörssi, joka jo ulkoa kertoi panostuksesta ja kutsui sisälle.

Kirppari oli todella kauniisti sisustettu, pieniin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota, joten kiertely oli miellyttävää.

Ostin itselleni paikallisen käsityöläisen tekemät hopealusikkakorvikset.

Seuraava kirppis oli nimeltään Sesonkitori.

Ostin hauskan pienen kasvin (salamakuva korostaa punaisia lehtiruoteja liikaa) ja puolisoni osti Aarikan tarjottimen (kuva myöhemmin iltapalakuvana).

Kiertelimme ainakin Carlsonin kenkäosastolla ja sisustustavaroista ostimme lisää kortteja. Illalliselle päädyimme meksikolaiseen ravintola Panzaan. Tilasimme talon viiniä, joka osoittautui 69Eyes viiniksi. Heti piti lähettää kuva pullosta espanjalaiselle ystävälleni, joka pitää suomalaisista bändeistä. Tulen muuten tapaamaan hänet Tampereella kahden viikon päästä! Ehkä menemme etsimään sitä viiniä jostain. :)

Tässä muutamia kuvia Panzasta.

Söin lammasta punaviinissä. Se oli todella hyvää, tosin vähän liian mausteista makuuni. Kun tajusin etsiä annoksessa siinä hämärässä chilirenkaat pois niin johan helpotti!

Olimme aikaisen aamuherätyksen hyydyttäminä niin väsyneitä että päätimme jatkaa iltaa majapaikassamme. Olihan siellä viinikin odottamassa jääkaapissa. Kävelymatka ravintolasta juna-asemalle oli täynnä hauskoja sattumuksia. Ensimmäisenä vastaan tuli pinkki possu. 69-viinin värittämin silmin se oli huvittava ja piti tietenkin kuvata. Niin paljon ei oltu sentään juotu että olisi kehdattu ratsastaa sillä!

Seuraavana silmiin osui virasto, joka mainosti olevansa T  - ja elinkei oimisto. Keskellä valomainosta vilkkui näyttävästi NOT.

Puijo oli yksi miettimistämme turistipaikoista, mutta kun kaupungissakin oli niin paljon nähtävää ja koettavaa niin emme ehtineet Puijolle asti. Sitä paitsi olimme molemmat joskus muinoin käyneet siellä.

Rautatieasema oli hellyttävän vanhanaikainen. Tuollaista fonttia käytettiin joskus Helsingissäkin linja-autoasemalla. Päätimme seuraavana päivänä etsiä pari geokätköä aseman läheisyydestä.

Illalla oli luvassa lattiapiknik: roseviiniä ja rahkaa/vanukasta uudelta tarjottimelta tarjoiltuna.

Seuraavan päivän aloitimme museolla. Aamulla pakkasimme tavaramme ja jätimme hyvästit majapaikallemme. Olimme saaneet yöksi naapureitakin kahteen muuhun huoneeseen, mutta eipä heitä juuri näkynyt/kuulunut.

Aamupalaa söimme aseman ravintolassa, jätimme tavaramme kahvilan huomaan ja suuntasimme Kuopion Korttelimuseoon. Se oli todella suloinen tuttavuus: näyttelyihin, viihtyisyyteen ja monipuolisuuteen oli todella panostettu, oli ilo vierailla niin kivasti hoidetussa museossa. Taloja oli kauniisti ylläpidetty, autenttisesti sisustettu ja tekstit olivat kattavia ja kiinnostavia. Museokäynti ei ollut pelkkää katselua ja lukemista, vaan kuvia oli laitettu eri tavoin esille, oli kurkistusluukkuja ja puhelunyhdistämistä keskusneitiä leikkien. Lapsillekin oli 50-luvun keinuhevonen, jota sai käyttää.

Ennen lounasta suuntasimme kahvila Kaneliin. Pienessä, jopa ahtaassa mutta tunnelmallisessa kahvilassa oli sisustus täynnä vanhoja, pääosin ruskeita esineitä. Rauhallinen tunnelma siis.

Matkalla lounaalle kävimme kiertelemässä kauppahallissa. Mukaan tarttui leipomotuotteita sekä patavahti.

Lounasta söimme jossain kauppakeskustunnelin japanilaisen ravintolan buffetissa. Siitä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. :D

Jälkiruoalle suuntasimme muumikahvilaan, joka ei ollutkaan niin täynnä muumikrääsää ja aasialaisia kuin olin odottanut. Paikka oli ihan tyylikkäästi sisustettu, ja jakamamme omena-kanelipannukakku oli maukasta!

Loppuajan ennen iltapäiväjunaamme käppäilimme ympäriinsä, menimme käymään satamassa ja naureskelimme torin roskapöntöille. Kävimme kangaskaupassa, jossa oltiin myymässä meille ”rikkoota, palarikkoota”; onneksi palalaarissa luki palatrikoot. Askartelukaupassa nuori mies neuvoi asiakasta: ”sitte vaa käätön jäläkeen pessee käet”. Kyllä oli lupsakan kuuloinen kieli tällä reissulla, ihanko ulkomailla oltais oltu! Ennen junan lähtöä etsiskelimme vielä niitä kätköjä, ja yhden löysimmekin aseman läheisyydestä.

Paljon sitä ehtii pienessäkin ajassa kun pitää mielen avoinna ja ihmettelevät lasit päässä. Kotimaanmatkailu on kyllä ihan aliarvostettua!

Paketin sisältö oli näin kauniisti pakattu, vaikka kuva on näköjään harmillisen epätarkka.

Paketista löytyi: herkkuja, eksoottisten hedelmien makuista teetä, appelsiinisuklaata (katosi jo, hyvää oli!) sekä hedelmäkarkkeja. Viimeksi mainittu saa odottaa myöhempään, ei nyt kaikkea pidä kerralla popsia!

Suloinen penaali, oranssi kynä sekä Washi-teippiä löytyi myös. Hyvä että tuli uusi kynä, sillä tykkäsin edellisen paketin kynästä niin paljon että kulutin sen jo loppuun kun kirjoittelin kirjeitä sillä. :P

Sekä vielä itse neuleaiheinen sisältö. Lankana oli Crazy Zauberball, joka sopinee sukkiin aivan täydellisesti. Silmukkamerkkejä tarvitsee aina, ja nämä ovat todella kauniita. Noita silmukkapidikkeitä olin juuri katsellut että tarvitsisin niitä enemmän, kun pikkuhakaneuloilla on niin turhaa pelleillä. Siispä hyvä etten ostanut aiemmin kun nyt niitä sain. :)

Langan vyötteessä oli värin nimenä "frische fische", ja sekös mua nauratti, kun muistan ala-asteen saksantunneilta sellaisen lorun, jossa meni todella kieli solmuun: Fischers Fritz fischt frische Fische, frische Fische fischt Fischers Fritz. Tällaisia meillä opeteltiin alakoulussa. :P

Loppuun vielä lähempi kuva ihanista sulkasilmukkamerkeistä:

Parina viime kuukautena olen lukenut harmillisen vähän. Ei ole ollut matkoja, joilla lukea ja Afrikassakin tuli luettua ihan vain muutamia sivuja; iltaisin olin niin väsynyt että silmät alkoivat painua kiinni jo kirjaa avatessa. Jotain sentään olen kesän lopulla ja syksyllä lukenut. Huomasin etten ole useita kirjoja kirjannut tänne, ja jokunen on saattanut jäädä kirjaamatta paperilistaankin.

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

Tästä kirjasta minulla ei jostain syystä ole kuvaa. Tarina oli kaunis kertomus kolmen somalialaisen naisen elämien kietoutumisesta toisiinsa. Tarinaa seurataan vuorotellen kolmen hahmon näkökulmasta ja välillä vihjataan että joku toinen päähenkilöistä kohtaa toisen tai sivumennen näkyy jossain. Lopulta näiden naisten kohtalot kohtaavat kun he yrittävät pakoon kaaoksesta isoäitinä, äitinä ja tyttärenä esiintyen.

35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla

Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Palestiinan raakaa historiaa valottaa Jeninin aamut, jonka kauheuksia on välillä jopa vaikea lukea. Silmiäavaava teos jossa veljekset päätyvät sodan eri puolille, kukaan ei ole siellä missä haluaisi tai paikassa, jonka tuntisi kodikseen, eikä kenellekään hyvälle tyypille käy hyvin. Tästäkään teoksesta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa.

45. Kirja, joka pelottaa sinua

Stephen King: Under the Dome

Heinäkuussa luin Stephen Kingin kirjan Under the Dome –kirjan. Alkuun lukeminen todella tökki. Ensimmäisen kolmenkymmenen sivun aikana oli kuollut jo 30 henkilöä ja lisää oli tiedossa. En ole aiemmin lukenut trillereitä, ehkä juuri siitä syystä että ne oikeasti pelottavat. Nyt oli kuitenkin sellaiseen tartuttava. Lukuisat henkilöhahmot sekoittivat päätä ja vähän väliä piti vilkuilla teoksen alkusivuilla ollutta henkilölistausta että kukas tämä olikaan. Kuitenkin kun pääsi pidemmälle kirjassa, se veti mukaansa. Tarina on pelottava kuvaus siitä, kuinka vääristynyt maailma on hätätilanteessa: ne, joille ei valtaa tulisi missään nimessä suoda, valtaavat heikompien mielen ja hallitsevat diktaattorin varmuudella. Kuvun alle jäänyt pikkukaupunki on kuin akvaario, josta happi loppuu vähitellen ja kaikki kuolevat, kuin pieleen mennyt kokeilu. Kingin kieli on mahtavan vivahteikasta, englantia parhaimmillaan. Jopa minun piti englannin kielen ammattilaisiin lukeutuvana välillä pohtia joidenkin sanojen tarkkaa merkitystä. En kyllä silti taida lukea trillereitä enää vaikka mahtava teos olikin.

30. Sarjakuva-albumi tai –romaani

Carl Barks: Donald Duck ”Lost in the Andes”

Ihanan nostalgisia ja tuttuja tarinoita tällä kertaa alkuperäiskielellä luettuna.

50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Kreetta Onkeli: Beige

Kirjasta ei oikein jäänyt paljoa mieleen. Kerronta oli sellaista runollisella tavalla hajanaista, joten ehkä olisi pitänyt keskittyä lukemaansa paremmin tai jopa lukea kirja uudestaan.  Kirjan päähenkilö on muuttanut Helsinkiin aloittaakseen uuden elämän, hän työskentelee kirjastossa. Kuitenkin hänen päänsisäiset kuvitelmansa ja todellisuus eivät kohtaa. Hän joutuu pettymään kun kaupunkielämä ei sittenkään ollut sitä glamouria kuin oli kuvitellut; ehkä jopa päinvastoin, kaupungissa on yhä enemmän yksinäinen ihmisten keskellä.

17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta

Riina Katajavuori: Wenla Männistö

Hassua sinänsä, luin tämän kirjan ennen kuin luin Seitsemän Veljestä. Kirjassa on nerokkaasti yhdistetty tuttu klassikko nykyajan Helsingin Kumpulaan. Välillä oli dialogia hankala seurata että kuka nyt sanoo mitäkin, ja veljekset menivät minulla jatkuvasti sekaisin. Hahmojen uskottavuus kärsi välillä, kun pohti että voiko teinityttö todella ajatella noin. Kuitenkin tarinassa oli melko onnellinen loppu ja lukukokemus oli miellyttävä.

21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Koulussa piti lukea mutta enpä lukenut, en muista miten onnistuin siitä luistamaan. Kuuntelin tämän äänikirjana puuhaillessani muuta ja alkuun vanha kieli ja tarinan poukkoilevuus oli tylsiä, mutta kun jyvälle pääsi niin aloin hekottelemaan kohtauksille. Muun muassa veljekset koirineen vihaisten sonnien (vai olivatko mullikoita) ympäröiminä isolla kivellä oli hauskasti kerrottu. Kyllähän tämä teos on aiheesta klassikko!

2. Kirja, josta on tehty elokuva

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Kirjan lukeminen ajoittui pitkälle aikavälille, ja välillä tarina ehti jo hukkua päästäni. Vianne ja hänen tyttärensä muuttavat pieneen ranskalaiskylään ja perustavat suklaapuodin paikallisen pastorin kauhistukseksi. Vianne ja suklaapuoti päätyvät parantamaan monien jumiutuneiden kyläläisten elämää viisauksillaan tai vain kuuntelu- ja ymmärrystaidollaan. Onhan tämä aika suloinen kirja, jossa vähitellen paljastuu lisää likaisia salaisuuksia kyläläisistä ja heidän yhteisestä historiastaan. Luulisin nähneeni tämän leffana, mutta en ole aivan varma. Elokuvassa on kuitenkin hankala päästä näin syvälle henkilöhahmoihin eikä ehdi havaita kaikkia vivahteita.

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin

Arne Nevanlinna: Heta

Tämä on mukaansatempaava ja hellyttävä tarina piikatytöstä, joka sattuu osaamaan ajatustenluvun taidon. Tällä pienellä yksityiskohdalla on saatu mukaan muidenkin henkilöiden kuin päähenkilön ajatuksia, vaikkakin ne suodattuvat päähenkilön kerronnan kautta. Viihdyttävä lukukokemus, josta tulee hyvälle mielelle Hetan herttaisuudesta.

3. Vuonna 2015 julkaistu kirja

Sateenkaaren alla – tarinoita perheistä

Ihanan erilaisia tapoja hankkia sateenkaariperhe! Suosittelen kaikille tietämättömille tätä kirjaa.

Nyt on menossa äänikirjana Johanna Sinisalon Enkelten verta.

Samaan postaukseen haluan vielä sisällyttää kädentaito-osion.

Kesällä jossain vaiheessa sain tehtyä muutamat alushousut ja pieniä perhosia ommellen. Ajattelin niitä laittaa esimerkiksi hiuspinneihin mutta se on vielä jäänyt.

Parvekkeelta on korjattu satoa, ainakin yrttejä (minttu, basilika, persilja) sekä tomaatteja ja rucolaa. Elokuu oli vielä tosi lämmin ja kaikki kasvit olivat parvekkeella. Vasta lokakuun puolivälissä taisin siirtää niitä sisätiloihin

Paprikat ovat olleet tosi pieniä, en tiedä kuuluuko sen lajikkeen ollakin noin pientä. Kuitenkin pari tainta on tehnyt paprikoitakin, tuollaisia miniversioita. Yhdessä paprikakasvissa on keltainen paprika! Kuvassa se on tosin vielä vihreä.

Viime vuoden kevään työsuhteen päätteeksi sain kukan, joka eleli parvekkeella koko kesän vaikka kukat kuihtuivat. Nyt siitä on tullut hauska huonekasvi kun se on kasvattanut varsia pidemmäksi.

Tomaatit sisätiloissa.

Kolmessa emalipadassa on nyt sisällä kasveja. Takimmainen vehreä on niin sanottu mysteerikasvi, jonka siis arvelen olevan passionhedelmä. Siinä on viisi erillistä kasvia, ja niillä on melko paksut tukevat varret. Kuitenkin kasvi kehittää lonkeroita, joilla se köynnöksenä kiipeilee. Pöydällä on kaksi munakoisoa, jotka ostin keväällä Virosta. Ne tekivät jossain vaiheessa kukkiakin mutta sitten eivät viihtyneetkään. Nyt sisällä toinen niistä yrittää uudelleen kukkia. Tuolilla olevassa padassa on mangoldia, sitäkin on tosin nyhdetty syötäväksi. Lattialla oleva neljäs pata on täynnä pitkänhuiskeita olkikukkia. Niitä olen ottanut muutamia talteen maljakkoon - käteviä leikkokukkia kun eivät tarvitse vettä eivätkä kuihdu!

Vielä lähempi kuva munakoisosta.

Malagasta toin (varmaan tosi laillisesti) mukanani yhden palon jonkun puun siemeniä. Kylvin ne multaan elokuun alussa ja niistä oikeasti iti jotain! Ehkä salaisuutena oli noin vuorokauden liotus ennen kylvämistä. Tässä siis kahdessa ruukussa ”malagakasvi”, joista varmaan kehittyy hauskoja huonekasveja ajan myötä. Täytyykin niitä erottaa kohta omiin ruukkuihinsa. Takimmaisessa kolmesta on nektariininsiemen, mutta ne taitavat olla niin jalostettuja etteivät idä. Toin Afrikasta myös kahta erilaista maasta löytynyttä siementä, jotka pitäisi pistää multaan. Samoin sain viime viikonloppuna ruotsintuliaisina yhden ruusunmarjan, sitäkin voisi yrittää kasvattaa. :)

Nyt on kovin pinnassa (ainakin naamakirjan perusteella) mindfulness-väritys. Hankin elokuun lopulla oman värityskirjan ja toistaiseksi olen saanut kolme ja puoli kuvaa valmiiksi. Sitä mukaa kun ne valmistuvat, lähettelen niitä muun muassa kirjekavereilleni. Tässä kaksi ensimmäistä kuvattuna, perhonen ja lintu. Seuraavaksi valmistui merihevoset ja nyt on meneillään elefantti.

Viimeisenä listaan kädentaitoihin remontoinnin. Olen ollut mukana remppaamassa kaksiota, jossa lähes kaikki seinät ja ovet ja karmit maalattiin. Kyllä se vaan on tyydyttävää nähdä oman työnsä tulokset välittömästi! Tässä kaksi kuvaa ovista ennen ja yksi kuva jälkeen. Ehkä seuraavassa kodissa tulee sitten remontoitua enemmänkin, niistä projekteista sitten voi laittaa paljon kuvia!

Ehkäpä siinä oli harrastuksista pitkästä aikaa vähän syvällisemmin. Seuraavaksi ajattelin kirjoitella sen matkakertomuksen. Täytyy varmaan naputella se huomenna tai sunnuntaina, koska mitä pidempi aika kuluu sitä enemmän asiat aina unohtuu. Viikolla ei kuitenkaan ole aikaa blogata!

Syyskuun alusta alkaen olen liikkunut melko säännöllisesti. Sitä innostusta ylläpitää urheiluvaatteiden shoppailu. Vaikka yleensä inhoan shoppailua, etenkin vaatteiden hankintaa, niin erikoisliikkeissä, kuten urheilu- tai lankakaupoissa ja kirppareilla, on mukava shoppailla.

XXL:stä tarttui mukaan urheilutopppi ja kauan kaivatut sisäliikuntakengät. Kriiteerinä kenkiin oli että olisivat kevyet ja kivanväriset. Verrattuna aiempiin raskaisiin 90-luvun aerobic -lenkkareihin, nämä ovat todella kevyet ja sirot!

Lähdin naapurin kanssa Partioaittaan jotta hän voisi kätevästi hyödyntää partiolaisalennustani. Samalla mukaan tarttui kauniit retkeilyhousut, joita pääsinkin testaamaan syyskuussa suunnistuskilpailureissulla sekä partiotaitokisojen rastilla kuun loppupuolella.

Aiemmin olen syönyt retkiruokaa joko jostain perusmuoviastioista tai light my fire -setistä (varhaisempi malli), mutta ainoana ruokailuvälineenä on pitkään ollut kaksi sporkkia. Nyt toinen niistä on katkennut, ja sen ainoan koin jotenkin riittämättömäksi, sillä kun ei voinut esim. hämmentää kuuman kattilan sisältöä, ja veitsiosa nyt on ihan onneton. Siksipä tuli hankittua aiemmin mainitusta XXL:stä kunnollinen ruokailuvälinesetti. Nämä on ihanan kevyitä, tosin lusikan muotoilu on jotenkin vähän vääränmallinen ja ruokailuvälineet yhdistävä klipsi on todella jäykkä käyttää. Kaipa näillä nyt pärjäilee kuitenkin. :)

Retkeilystä puheen ollen, lainasin juuri suuren osan retkeilyvälineitä ystävälleni, joka oli matkalla syyslomalla Kolille. Toivottavasti kohtelevat rakasta trangiaani kunnolla!

Olen aika vähän päivitellyt partioharrastuksestani tänne. Ehkä tämän yhden kuvan voimin haluan kertoa vähän rakkaasta harrastuksestani. Kuva on otettu Johtajatulilla Lammin Evolla elokuun viimeisenä viikonloppuna, ja se kiteyttää aika hyvin persoonaani: päälläni on itsetehty villahuppari (käsillä tekeminen on tärkeätä), ranteessa on koruja tärkeistä paikoista/asioista: Viron värit sain vaihtariajaltani Tartosta, jonne pala sydäntäni jäi ja jonne on aina palattava muutaman kerran vuodessa, turkoosi voimakivikoru on puolalaisen kirjeystäväni tekemä, symboloi siis yhteyksiäni maailmalle ja kirjeenvaihtoharrastustani. Seuraavana on johtajatulien osallistumisranneke, joka kertoi majoitusalueeni sijaitsevan kauimmaisessa metsässä, koska halusin saada kunnolliset yöunet. Muuten siis tämä symboloikoon partioharrastustani ja luonnon tärkeyttä elämässäni. Helmikoru taas on muisto Afrikasta, mikä kertoo liikkuvuudestani ja matkustushalusta sekä loppumattomasta uteliaisuudestani maailmaa kohtaan.

Sitten niihin kissakuviin! <3

Todistusaineistoa siitä, että Peikko ja Leo ovat hengailleet samassa sängyssä ihan rauhassa. Nyt he ovat hieman taantuneet ja edelleen tappelevat. :/

Syksyn tullen on kiva kun meidän kämppä on sisustettu syksyväreillä. Leokin sulautuu jotenkin niin hyvin sisustukseen!

Peikosta saa kyllä hölmöjä kuvia:

Ylihuomiseksi varattiin syyslomamatka Kuopioon. Saatiin edullinen syystarjous, ja pidempi junamatka on juuri se, mitä olen jo jonkin aikaa kaivannut: voi rauhassa kirjoitella kirjeitä, lukea ja neuloa. Kuopiosta löytyi edullinen hotellikin. Seuraavana päivänä sitten takaisin, eli tuollainen pikareissu tiedossa, mutta odotan sitä siitä huolimatta innolla!

Loppuun stressistä kärsiville osuva runo savoksi:

"Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!"

Tämä löytyi täältä blogista: http://hurmioitunut.blogspot.fi/2013/02/savolaisia.html

Olen tässä syksyn mittaan pohtinut, onko oikeasti kiva olla näin kiireinen, nytkin kun miettii viikkoaikatauluani, se on todella täynnä kaikkea: maanantaisin töiden jälkeen BodyPump, sitten esperantonkurssi, joten kotiin pääsee iltaseitsemän aikaan. Tiistaisin töiden jälkeen BodyCombat, mutta kotona olen viiden aikaan, vaikka useimmiten sattuu joku partiohomma juuri tiistaille, joten silloin menee myöhempään. Keskiviikkoisin olen töiden jälkeen käynyt uimassa ja syömässä, sitten swahilinkurssi 18:40-20:10, pitkä päivä siis. Torstaisin ja perjantaisin on sentään vähän vähemmän hommia töiden jälkeen. Viikonloput ovat menneet joko kokonaan partioon liittyvissä tapahtumissa tai sitten täysin vastakohtana kotona kököttämiseen ja viinin litkimiseen. Kun muut istuvat lauantai-iltaa kavereiden kanssa, minä istun yksin kotona pelaamassa tietokoneella. Toisaalta se on ehkä juuri se mitä kaipasinkin, ehdin kavereita näkemään jo eilen!

Viime viikot tuntuvat olleen minulle erittäin pohdiskelevia. Elämäntilanne, maailman politiikka, aitoavioliittohörhöjen näkemykset, ajankäyttö, onnellisuus, elämän sisältö ja ammattiliittoetiikka ovat mietityttäneet. Ei mitään kevyitä aiheita. Kuitenkin uskon onnistuneeni kohtuullisesti luovimaan tässä poukkoilevien ajatusten suossa ja palaamaan arkeen Afrikan-reissun jälkeen. Reissun jälkeen olin muutaman viikon maassa: mikään ei innostanut, normielämä tuntui tasapaksulta, elämyksettömältä ja värittömältä. Ehkä se oli liikunnasta innostuminen joka nosti minut sieltä tahmeiden ajatusten kierrosta. Nyt kun on jo kuukauden jaksanut painaa sillä 4 h tehokasta liikuntaa liikunnan vuoksi viikossa, niin ehkä onnistuisi karistamaan ne muutamat ärsyttävät kilot. Sitten tuntisin oloni paremmaksi ja jaksavammaksi. :)

Facebook on myös mietityttänyt. Tai se kuva, jonka naamakirja antaa ihmisistä. Uskon, että minusta saa Facebookin perusteella melko virheellisen kuvan. Vaikutan menevältä, itsevarmalta ja imelän onnelliselta. Ehkä pohjimmiltaan olenkin onnellinen, toisaalta viime aikojen mullistukset ovat muokanneet myös minäkuvaani. Ehkä perusarki ei ihan riitäkään? Afrikan jälkeen tuntuu, ettei Eurooppa enää riitä; Eurooppa on jo nähty. Olen käynyt yli 20:ssä Euroopan maassa. Nyt olisi päästävä pidemmälle. Seuraavaksi tähtään ilman muuta Etelä-Amerikkaan, se on vielä kokematta. Toisaalta ahdistaa ajatus turistimatkasta jonnekin, siinä ei varmasti saa samanlaista kosketusta paikalliseen kulttuuriin kuin mitä koimme Tansaniassa kun oppainamme olivat paikalliset opiskelijat ja pääsimme tutustumaan muun muassa kouluihin, vanhainkotiin sekä orpokotiin. Emme olleet turisteja. Kamalat paineet sitten kokea jonkun maan paikallinen kulttuuri jotenkin muuten kuin turistina. Entä jos tulee kohdelluksi turistina? Inhoan esimerkiksi tinkimistä. Monissa maissa etenkin turisteja huijataan maksamaan huomattavasti suurempia summia kuin paikalliset.

Läheinen ystäväni on nyt vaihto-opiskelijana Ghanassa. Ehdin tavata häntä oman Afrikan-reissuni ja hänen lähtönsä välissä, oli ihana jutella ja jakaa kokemuksia, vaikka nähtiinkin vain pikaisesti, käveltiin hetkinen. Minnan kokemuksia Ghanasta voi lukea täältä: http://sosionomighanassa.blogspot.fi/

Toisaalta kertooko tämä blogi sen enempää elämästäni... Itsesuojeluvaisto estää kirjoittelemasta täysin julkiseen blogiin mitä sattuu. Joskus nuorempana (kun blogeja ei vielä ollut) kirjoittelin ahkerasti nettipäiväkirjaa. Ne ovat vieläkin olemassa Diarylandissa, tosin salasanan takana. :) Silloin uskoin vielä anonymiteettiin. Nyt jo työn takia suojelee omaa yksityiselämäänsä. Ehkä blogissa on kuitenkin enemmän kuin nimen alla Facebookissa.

Sian Chandelier soi "party girls never get hurt", merkityksellinen biisi, viime keväältä herättää voimakkaita muistoja.

Vaan tulipas hajanaisia ajatuksia näin Malagasta roudatun Rioja-viinin siivittämänä. Varmaan henkilökohtaisin postaus ikinä. :) Onneksi blogin lukijoina on joko oikeasti läheisiä ihmisiä (joille olen antanut osoitten), täysin randomeita tyyppejä tai sitten kirjekavereita, jotka eivät suomea kuitenkaan ymmärrä. Ja googlekääntäjähän on tunnetusti hanurista, osoitan sen opiskelijoilleni joka ikinen kerta kun koulussa teemme jotain tietokoneilla!

Mutta nyt niihin kirjeisiin!

Heinäkuun kirjeet (12 kpl)

Giota 4.7. (2.7.)

Kristiina 9.7. (1.7.)

Stephanie 9.7. (29.6.)

Annilda 14.7. (29.6.) lähetetty 23.7. (+Tartu Ülikool –postikortti)

Michaela 23.7 (8.7.) (+jamboreepostikortti)

Giselle 27.7. (6.7.)

Lyn 28.7. (10-18.7)

Nsia 29.7. (+ valmistujaiskuva)

Audrey 29.7. (10-18.7) (+ baltic jamboree –kortti)

Franccesca 29.7. (+ kesäsuomikortti)

Sarka 30.7. (10-18.7) (+ kesäsuomikortti)

Giota 31.7. (23.7.) (+ Finland is the best –printout, + kesäsuomikortti)

Elokuun kirjeet (9 kpl)

Hürrem 1.8. (10-18.7) (+ jamboreekortti + laskettelureissu Messilään –kuva)

Tuula 5.8. (29.7.)

Ravyn 8.8. (10-18.7) + jamboreekortti + teetä

Crystal 12.8. (29.7) + 2 teetä + dumletikkari + muumitikkari

Michaela 17.8. (7.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 7.9.)

Lyn 19.8. (6.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 31.8.)

Carina 20.8. (4.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 31.8.)

Eeva-Liisa 27.8. (13.8.) + hibiscus-tee (lähetetty 31.8.)

Outi 31.8. (10.8.) + hibiscus-tee

Syyskuun kirjeet (11 kpl)

Jasmine 6.9. (19.8.) + paketti tansanialaista teetä

Paulina 7.9. (14.8.) + hibiscus-tee

Thiphaine 8.9. (10.8.)

Kristiina 12.9. (10.8.)

Susann 17.9. (19.8.)

Lyda 20.9. (17.8.) (+ hibiscus-tee ja afrikkakortti)

Frida 22.9. (17.8.) (+ hibiscus-tee ja afrikkakortti)

Lyn 23.9. (9.9.)

Outi 24.9. (10.9)

Ravyn 27.9. (9.9.) (+ hibiscus-tee ja afrikkakortti)

Hürrem 28.9. (2.9.) (+ lintu-värityskuva + hibiscus-tee + tansaniakortti?)

Now playing: Ed Sheeran : I See Fire (hobitin tunnari, kaunis kappale!)